Luksushotelli Kämp 


Madonnakin on viihtynyt Mannerheimin 

sviitissä

 
Suomen, jopa koko Pohjoismaiden tasokkain, kallein, tyylikkäin, ylellisin, mannermaisin, kosmopoliittisin... Suomen ainoaa viiden tähden hotellia on tituleerattu monin ylistyssanoin.

kamp1

 

Pariisissa on Champs-Elysées, Berliinissä Unten den Linden ja Pietarissa Nevski Prospekt. Kaikilla suurkaupungeilla on oma edustuskatunsa. Helsingissä se on puistomainen Esplanadi. 1800-luvulla eteläisestä Helsingistä kehittyi liikemiesten ja virkamiesten alue. Tähän urbaaniin kansainväliseen miljööseen 1800-luvun lopulla avattu hotelli Kämp sopi mainiosti.

Vuosikymmeniä myöhemminkin vierailu Kämpissä korvaa ulkomaanmatkan. Etenkin kesäisin hotellin ulkoterassilla tai sisätilan kahvilassa puheensorinaan sekoittuu useita maailman eri kieliä. Ei pidä myöskään hämmästellä, jos Madonnan tai Bruce Springsteenin kaltaisia megatähtiä kävelee vastaan hotellin aulassa.

kamp2

 

 

Kämp tuli tarpeeseen


Suomi nykyaikaistui 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Rautatiet ja höyrylaivat helpottivat matkustamista. Uusia luksushotelleja perustettiin rautatieasemien ja satamien läheisyyteen. Helsingin sijainti meren äärellä, Pietarin ja Tukholman puolessavälissä, teki siitä tärkeän kauppapaikan. Kaupungin merkitys vain kasvoi, kun keisari Aleksanteri I teki siitä Suomen suurruhtinaskunnan pääkaupungin vuonna 1812. Helsinki piti myös rakentaa uutta arvoaan vastaavaksi. Tehtävä annettiin saksalaiselle Carl Ludvig Engelille. Tuloksena oli tyylikäs empirekokonaisuus, Pohjolan valkea kaupunki, jossa itäiset ja läntiset vaikutukset kohtasivat.


Helsingin paraatikadut, Pohjois- ja Etelä-Esplanadi, rakennettiin 1880-luvulla. Uusinta uutta olivat sähkövalot ja päällystetyt kadut. Autoja ei ollut, mutta raitiovaunut ilmestyivät katukuvaan jo vuonna 1900. Vehreästä Esplanadin puistosta tuli oitis Helsingin sosiaalisen elämän keskus. Sitä täydensivät yhä toiminnassa oleva Kappeli-ravintola ja sen edessä sijaitseva soittolava. Vuonna 1885 puistossa paljastettiin kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin patsas. Juuri tähän kulttuurihistorialliseen ympäristöön ravintoloitsija Carl Kämp halusi perustaa luksusluokan hotellinsa.

Carl Kämp kiinnostui Pohjois-Esplanadin ja Kluuvinkadun tontista. Hänen tavoitteenaan oli rakentaa sille nykyaikainen ja mannermaiset mitat täyttävä hotelli. Kämp saikin tontin haltuunsa, mutta lainarahat eivät riittäneet suurhotellin rakentamiseen. Yllättävä apu tuli naapuritontin omistajalta, kunnallisneuvos Fredrik Wilhelm Grönqvistiltä, joka oli jo aikaisemmin rakennuttanut viereisen niin sanotun Grönqvistin talon. Hän osti Kämpiltä tontin ja vuokrasi sen ravintoloitsijalle 20 vuodeksi. Arkkitehti Höijerin suunnitteleman luksushotellin rakentaminen pääsi alkamaan.

Carl Kämp oli syntynyt vuonna 1848 ja muuttanut jo nuorena miehenä Helsinkiin. Ravintola-ala kiinnosti. Seurahuoneen ja Kaivohuoneen kautta hänestä tuli suositun Oopperakellarin ravintolayrittäjä. Toimeliaalla miehellä oli kuitenkin visio jostakin suuremmasta. Hän oivalsi yhteiskunnan modernisoituminen myötä Helsingin tarvitsevan laadukkaan hotellin, ennen kaikkea kilpailijan kaupungin vanhimmalle hotellille, Seurahuoneelle. Hotelli Kämpin juhlallisia avajaisia vietettiin lokakuun lopussa vuonna 1887.


 

kamp3

Kämp edusti uutta aikaa ja uusia aatteita


Kutsuvieraat ja päivälehdet ylistivät Helsingin moderneinta hotellia. Kämp oli sisustettu arvokkailla ulkomaisilla materiaaleilla, jättikokoisilla peileillä, kattokruunuilla ja tyylihuonekaluilla. Rakennuksessa oli hyödynnetty uusinta tekniikkaa, kuten sähkövaloja. Hotellivieraiden käytössä oli eräs Suomen ensimmäisistä hisseistä. Erityisen ihastuksen kohteena olivat
eteishallista ylimpiin kerroksiin vievät upeat portaat, joita kannattelivat pronssiset ja marmoriset pylväät. Ensimmäisen kerrokseen sijoitettiin näyttävimmät parvekkeelliset sviitit. Mutta eipä ollut moittimista halvemmissa sijaitsevissa hotellihuoneissakaan.


Ihastusta herätti myös Kämpin Kluuvinkadun puoleinen juhlasali. Sen ylenpalttinen, mutta tyylikäs koristelu oli jotain uutta Suomessa. Eniten ihasteltiin kuitenkin salin ennen näkemättömän kirkasta valaistusta, joka aikaan saatiin 25 sähkölampulla ja 24 kaasulla toimivalla valaisimella. Päivänvaloa saatiin kolmesta suuresta ikkunasta.

Kämpistä tuli nopeasti helsinkiläisen seuraelämän keskus. Se oli paikka, jossa nähtiin ja ennen kaikkea tuli nähdyksi. Kämpin kahvilassa kuultiin uusimmat uutiset ja juorut. Suomalainen yhteiskunta jakaantui tuolloin yhä säätyihin. Kämpin korkea hintataso piti alemman luokan poissa hotellin loisteesta. Ravintolaan tultiin parhaat yllä, rouvat iltapuvuissa ja herrat frakeissa. Lisäksi ovimiehellä oli iso valta määrätä, kuka pääsi sisälle. Vähimmäisvaatimus oli asianmukainen vaatetus.

kamp4

 

Tunnettuja suomalaisia


Kämpin asiakaskunta muodostui liikemiehistä ja kaupungin kermasta. Kantapöytien jäsenet valikoituivat yhteiskuntaluokkien, ammattien ja kieliryhmien mukaan. Naisia ei seurueissa juurikaan nähty. Arkkitehtipöydässä istuivat muun muassa
Eliel Saarinen, Lars Sonck ja Armas Lindgren. Kämpin alakerrasta tuli myös nousevien kulttuurivaikuttajien ja taiteilijoiden kohtauspaikka. Nimilistassa vilisee tunnettuja henkilöitä kirjailijoista säveltäjiin: Juhani Aho, Arvid, Armas ja Eero Järnefelt, Eino ja Kasimir Leino, Pekka Halonen, Louis Sparre, Emil Wikström, Oskar Merikanto, Akseli Gallen-Kallela ja Robert Kajanus. Ilmeisen moni tunnettu runo, maalaus tai sävellys on ideoitu Ala-Kämpin pöydissä.

Eräs ahkerimmista Kämpin kävijöistä oli nuori säveltäjä Janne Sibelius, jonka pitkiksi venähtäneet kapakkakierrokset synnyttivät kotona närää. Väitetään, että Sibeliuksen oli joskus palattava takaisin Kämpiin, kun puoliso Aino esti miehensä pääsyn kotiin.

Taiteilijapiireissä puhuttiin myös politiikkaa. Kieliriidat suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä olivat 1800-luvun lopulla yleisiä. Päivälehden päätoimittaja Eero Erkko viihtyi boheemien taiteilijaystäviensä seurassa. Kämpin lauantain-illan keskustelupiireissä syntyi idea nuorsuomalaisen puolueen perustamisesta. Viranomaiset lakkauttivat Päivälehden ja Eero Erkko karkotettiin maasta. Päivälehden tilalle perustettiin Helsingin Sanomat. Erkko palasi pian uuden lehden päätoimittajaksi.

Hotellinomistajan kohtalo oli traaginen


Tuskin Carl Kämp ehti nähdä unelmansa toteutumisen, kun Kämp kuoli sydänkohtaukseen jo kahden vuoden kuluttua hotellin avajaisista. Carlin saksalaissyntyinen vaimo Maria jatkoi toimintaa, mutta yritys ajautui nopeasti taloudellisiin vaikeuksiin. Uudet omistajat saivat konkurssikypsän hotelliin jälleen menestymään. Vuonna 1918 hotelli siirtyi Kansallis-Osake-Pankin omistukseen. Hankkeen ideana oli pankin silloin pääjohtaja Paasikivi.


Suomen itsenäisyyden alku oli hotelli Kämpille vaikeaa aikaa. Punaisten hallitsemassa Helsingissä porvariston ja boheemien taiteilijoiden kantapaikka oli arveluttava. Tilanne normalisoitui, kun valkoiset valloittivat Helsingin. Keväällä 1918 saksalaiset sotilaat olivat myös saapuneet kaupunkiin. Esikunta majoittautui hotelli Kämpiin. Saman vuoden toukokuussa valkoisen armeijan päällikkö Mannerheim järjesti ohimarssin Runebergin patsaan edessä, aivan Kämpin vieressä.

kamp5

 

Yö Mannerheimin sviitissä maksaa maltaita


Mannerheimillä ei ollut Helsingissä vakituista asuntoa. Hän asui muun muassa hotelli Kämpissä. Pisimpään hän asui siellä kesällä 1919. Hotelli Kämpillä on ollut merkittävä rooli Suomen Itsenäisyytemme alkuaikoina. Maan poliittinen ja sotilaallinen johto oli jokapäiväisiä vieraita itsenäisyyden alkutaipaleella.


Mannerheim asui hotellin toisen kerroksen puiston puoleisessa huoneistossa. Suurmiehen muisto elää yhä, sillä 258 neliöinen luksussviitti on nimetty Mannerheimin mukaan. Yöpyminen Suomen kalleimmassa sviitissä maksaa tuhansia euroja!

Kämp koki ison takaiskun, kun eduskunta sääti kieltolain vuonna 1919. Silti Kämpissäkin tarjoiltiin alkoholia. Kovaan teehen sekoitettiin sokerin sekaan puolet teetä ja puolet spriitä. Tarjolla oli myös laitonta konjakkia tai viskiä. Muutama vuosi kieltolain poistumisen jälkeen Kämp juhli 50-vuotissynttäreitään. Kämp oli yhä Suomen ykköshotelli.


 

kamp6

 

Sota muutti suunnitelmat


Vuonna 1939 Helsingissä valmistauduttiin vuoden 1940 olympialaisiin. Hotelli Kämp odotti arvovaltaisia kisavieraita. Sota kuitenkin keskeytti suunnitelmat. Joulukuun kuudentena vuonna 1939 Kämpissä sentään järjestettiin poikkeusolosuhteissa itsenäisyyspäivän vastaanotto. Sotavuosina matkailijat olivat kadonneet. Kämpin täyttivät sotakirjeenvaihtajat. Hotellista tehtiin lehdistökeskus.


Sodan jälkeen Kämpissä yöpyi valvontakomission jäsenet. Elokuussa vuonna 1946 Paasikiven johdolla Kämpin kabinetissa allekirjoitettiin Suomen osalta Pariisin rauhansopimus. Hieman myöhemmin toteutuneet olympiakisat olivat Kämpille menestys. Eräs hotellin arvovieraista oli Englannin prinssi Philip.

1960-luvulle tultaessa omistaja Kansallis-Osake-Pankki oli vaikeassa tilanteessa. Nuhjaantumaan päässyt hotelli oli täydellisen peruskorjauksen tarpeessa. Toinen vaihto oli purkaa koko rakennus. Jälkimmäinen vaihtoehto sai aikaiseksi valtavan kohun. Liike-elämän tarpeet kuitenkin voittivat. Pankki sai luvan purkuun ja uuden 8-kerroksisen toimistotalon rakentamiseen. Kämpin viimeistä iltaa vietettiin vuonna 1965. Onneksi pankki teki Esplanadin puoleisen julkisivun alkuperäisen näköiseksi. Tilalle ei kuitenkaan saatu uutta hotellia, vaan tilat tulivat pankin käyttöön.

1990-luvulla alkoi tapahtua kummia. Ensin KOP fuusioitui Meritan kanssa osaksi Nordeaa. Sitten pankkisalit päätettiin muuttaa takaisin hotelliksi. Vuonna 1999 Hotel Kämp avasi jälleen ovensa, entistä ehompana, entistä suositumpana. Kultainen menneisyys oli palannut.


Lisätiedot:  www.hotelkamp.fi

Hotel Kämpissä yöpyneitä julkkiksia

 

Rihana

Shakira

Madonna

Bruce Spsingsteen

Whitney Houston

Elton John

Sting

Cher

Backstreet Boys

Eagles

Tina Turner

Rollings Stone

Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright

Jordanian kuningatar Noor

Pohjoismaiden kuninkaalliset

Japanin keisari Hirohito 

Hannu Tuominen